KKO:2000:125
- Asiasanat
- Konkurssi - Takaisinsaanti konkurssipesään
- Tapausvuosi
- 2000
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S98/1103
- Taltio
- 2809
- Esittelypäivä
Konkurssiin asetettu X Oy oli noin puolitoista vuotta ennen määräpäivää maksanut tavarantoimittaja Y Oy:lle tilivelkansa. Maksu oli tapahtunut X Oy:n liiketoiminnan sekä koneiden, kaluston ja vaihto-omaisuuden myynnistä saaduilla varoilla. X Oy:lle oli laadittu tervehdyttämisohjelma ja sen sulautumista toiseen yhtiöön oli suunniteltu, mistä seikoista Y Oy oli ollut tietoinen. Kysymys siitä, oliko maksu peräytettävissä konkurssipesään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla. (Ään.)
TakSL 5 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Tampereen käräjäoikeuden tuomio 8.8.1997
Asian tausta
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n konkurssipesän Nokian Renkaat Oyj:tä vastaan nostamasta kanteesta käräjäoikeus totesi, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli omasta hakemuksestaan asetettu konkurssiin 11.10.1995. Määräaika saatavien ilmoittamiselle oli ollut 8.2.1996 ja konkurssituomio oli annettu 9.5.1996. Pesäluettelon mukaan yhtiön varat olivat olleet 20934,78 markkaa ja velat 6992842,57 markkaa.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli 20.1.1994 myynyt liiketoimintansa, koneensa ja kalustonsa sekä vaihto-omaisuutensa Suomen Euromaster Oy:lle. Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli tämän jälkeen 28.2.1994 ja 8.4.1994 välisenä aikana useassa erässä maksanut Nokian Renkaat Oyj:lle tilivelkoja yhteensä 1 311 478,60 markka. Nokian Renkaat Oyj:n tilisaatava Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:ltä oli 31.1.1994 ollut 1 480 481,36 markkaa. Kaupasta saaduilla varoilla Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli maksanut ostovelkansa myös muille tavarantoimittajille niin, että ostovelkoja ei enää tilinpäätöksen 30.6.1994 mukaan ollut lainkaan, vaikka ostovelkojen määrä oli ollut 3 885 442,37 markkaa 31.12.1993.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukyvyttömyys
Selostettuaan asiassa kuultujen todistajien kertomuksia käräjäoikeus katsoi riidattomaksi, että emoyhtiön A Oy:n tytäryhtiölleen Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:lle antama rahoitus oli vuosina 1991 ja 1992 ollut konserniavustusta ja sen jälkeen luottoa, joka ei ollut ollut oman pääoman ehtoista.
Useiden todistajien kertomusten sekä yhtiön raskaan tappiollisuuden perusteella oli selvitetty, että yhtiö oli tullut pysyvästi maksukyvyttömäksi viimeistään liiketoiminnan kaupan ja tilivelkojen suorittamisen johdosta alkuvuodesta 1994. Yhtiön liiketoiminta ja liiketoiminnalliset kassaanmaksut olivat liiketoiminnan kaupan seurauksena loppuneet ja yhtiön mahdollisuudet tulevien kassastamaksujen hoitamiseen olivat näin ollen lakanneet.
Liiketoiminnan kaupan jälkeen yhtiön maksukykyisyyttä eivät olleet parantaneet emoyhtiön sille antamat luotot, jotka eivät olleet olleet konserniavustusta taikka oman pääoman ehtoista lainaa. Yhtiöllä oli ollut huomattava määrä erääntyneitä velkoja ja sen toiminta oli ollut jatkuvasti tappiollista. Sillä, että luottojen maksuaikatauluista oli velkojien kanssa kyetty sopimaan ja luotot hoitamaan ilman julkisia maksuhäiriöitä, ei ollut asiassa merkitystä yhtiön maksukykyisyyttä arvioitaessa, kun suoritukset oli tehty ottamalla uutta luottoa emoyhtiöltä.
Käräjäoikeus katsoi, että yhtiön maksukykyisyyttä arvioitaessa ei voitu lähteä todistajana kuullun A Oy:n ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:n tilintarkastajan näkemyksen tavoin siitä, että yksittäinen yhtiö oli maksukykyinen niin kauan kun konserni oli maksukykyinen. Konserniyhtiöllä ei ollut mitään oikeudellista velvoitetta tukea toista konserniyhtiötä. Toisaalta vaikka A Oy oli tosiasiallisesti tukenut Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:tä taloudellisesti lähes sen koko toiminta-ajan, Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli kuitenkin asetettu konkurssiin konsernin ollessa edelleen toimiva.
Maksun sopimattomuus ja vahingot muille velkojille
Asiassa oli riidatonta, että Nokian Renkaat Oyj oli saanut tilivelkojensa suorituksena Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:ltä yhteensä 1 311 478,60 markkaa 28.2.1994 ja 8.4.1994 välisenä aikana. Käräjäoikeus katsoi, että suoritusta oli pidettävä poikkeuksellisen suurena ottaen huomioon myös sen, että jatkuvasti suurena pysynyt tilivelka Nokian Renkaat Oyj:lle oli maksettu lähes kokonaan pois.
Vaikka asiassa oli selvitetty, että ala toimi kahden huippusesongin varassa ja että tuolloin maksettiin pois kerralla suuriakin summia, oli erittäin poikkeuksellista, että tilivelat maksettiin liiketoiminnan kaupan yhteydessä, kun yhtiön liiketoiminta oli käytännössä lakannut. Asiassa oli selvitetty, että Nokian Renkaat Oyj oli ollut yksi Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n ja A Oy:n suurimmista tavarantoimittajista. Todistajana kuultu Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:ssä erityistilintarkastuksen tehnyt tilintarkastaja oli lisäksi epäillyt, että yhtiö oli tilivelkojen suorituksella tavarantoimittajille halunnut turvata emoyhtiönsä tavarantoimitukset.
Käräjäoikeus katsoi jutussa kuultujen velkojapankkien palveluksessa olleiden todistajien kertomusten perusteella selvitetyksi, että muille velkojille oli tilivelkojen suorittamisen johdosta aiheutunut vahinkoa.
Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että tilivelkojen maksulla oli sopimattomasti suosittu tavarantoimittajia muiden velkojien kustannuksella ja että maksuja oli pidettävä sopimattomina.
Nokian Renkaat Oyj:n tietoisuus maksukyvyttömyydestä ja maksun sopimattomuudesta
Käräjäoikeus totesi asiassa selvitetyksi, että velkojien käytettävissä oli alkuvuodesta 1994 ollut ainakin Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n ja konsernin tilinpäätökset 31.12.1992.
Todistajien kertomusten perusteella voitiin käräjäoikeuden mukaan pitää selvitettynä, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n ja A Oy:n välillä oli ollut fuusiosuunnitelma. Yhtiöiden hallitukset olivat 20.4.1994 käsitelleet ja hyväksyneet samana päivänä allekirjoitetun fuusiosopimuksen. Fuusiosopimus oli merkitty kaupparekisteriin 6.7.1994. Asiassa ei ollut selvitetty, että tuomioistuimen lupaa fuusiolle olisi haettu laissa tarkoitetussa määräajassa.
Todistajana kuultu erityistilintarkastuksen toimittanut tilintarkastaja oli kertonut, että yhtiön tilinpäätöksestä oli luettavissa yhtiön heikko taloudellinen tilanne. Nokian Renkaat Oyj oli ollut suuri tavarantoimittaja, jolla oli alan sekä tulos- ja taseinformaation tulkitsemisen asiantuntemusta ja jolla oli lisäksi ollut luottamukselliset suhteet Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n omistajatahoon.
Todistajana kuultu Nokian Renkaat Oyj:n talousjohtaja oli kertonut, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n suorituksissa oli ollut viiveitä, joiden hoitamisesta oli keskusteltu, ja että Nokian Renkaat Oyj oli ollut tietoinen yhtiön ja koko konsernin tervehdyttämisoperaatiosta ja siten taloudellisista vaikeuksista. Lisäksi Nokian Renkaat Oyj:llä oli ollut suuret erääntyneet saatavat, joiden suorittaminen oli talousjohtajan mukaan ollut tavarantoimitusten jatkumisen ehtona, ja Nokian Renkaat Oyj oli vaatinut A:lta ja B:ltä poikkeuksellisesti 5 miljoonan markan henkilökohtaisen takauksen Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n vastuista. Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, että Nokian Renkaat Oyj:llä oli tai ainakin olisi pitänyt olla tietoisuus Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukyvyttömyydestä.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n ja A Oy:n väliselle fuusiosuunnitelmalle ei voitu antaa merkitystä Nokian Renkaat Oyj:n tietoisuutta arvioitaessa. Asiassa oli selvitetty, että fuusiosuunnitelmasta oli tiedotettu myös tavarantoimittajille, mutta käräjäoikeus katsoi, että Nokian Renkaat Oyj ei ollut voinut luottaa fuusiosuunnitelmaan, jota ei ollut tilivelkojen maksun aikaan vielä edes hyväksytty yhtiöiden hallituksissa ja jolle ei ollut näytetty saadun velkojien suostumusta. Todistajina kuullut säästöpankkiryhmässä toiminut rahoituspäällikkö ja Postipankin pankinjohtaja olivat lisäksi kertoneet, että koko konsernin tila oli ollut erittäin heikko.
Ottaen huomion maksun suuruuden ja sen, että tilivelkojen maksu oli tapahtunut yhtiön liiketoimintakaupan yhteydessä, Nokian Renkaat Oyj:llä oli ollut vähintäänkin selonottovelvollisuus Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukykyisyydestä ja siitä, oliko tilivelkojen maksulla suosittu tavarantoimittajia muiden velkojien kustannuksella.
Käräjäoikeuden johtopäätökset
Käräjäoikeus katsoi, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli maksaessaan ostovelkansa Nokian Renkaat Oyj:lle sopimattomasti suosinut tilivelkojia muiden velkojien kustannuksella ja aiheuttanut näin vahinkoa muille velkojille. Ainakin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:n jako-osuus Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n konkurssissa oli pienentynyt tavarantoimittajien tilivelkojen maksun seurauksena.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n oli katsottava maksaneen tilivelkoja liiketoiminnan kaupasta saamillaan varoilla. Tällöin yhtiön varsinainen liiketoiminta ja mahdollisuus lisävarojen hankkimiseen oli loppunut. Yhtiön emoyhtiöltä saama laina, aikaisemmat myyntisaamiset tai kiinteistöyhtiöiden lainasaamiset eivät kaikki olleet käytettävissä tilivelkojen maksuun eivätkä ne yksin olisi riittäneetkään yhtiön velvoitteiden maksuun. Emoyhtiöltä saadulla lainalla, joka ei ollut ollut oman pääoman ehtoinen, ei ollut vaikutusta yhtiön maksukykyyn. Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n oli katsottava olleen viimeistään tilivelkojen maksun tapahtuessa maksukyvytön.
Kun Nokian Renkaat Oyj oli toiminut samalla alalla ja tehnyt suurena tavarantoimittajana läheistä yhteistyötä Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n kanssa, sen oli katsottava tienneen tai ainakin pitäneen tietää Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukyvyttömyydestä sekä siitä, että tilivelkojen maksulla oli sopimattomasti suosittu tavarantoimittajia muiden velkojien kustannuksella ja näin aiheutettu vahinkoa muille velkojille ja ainakin Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle.
Ottaen huomioon Nokian Renkaat Oyj:n tietoisuuden Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n ja koko konsernin taloudellisista vaikeuksista sekä maksun suuruuden Nokian Renkaat Oyj:llä oli asiassa selonottovelvollisuus sekä Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukyvyttömyydestä että tilivelkojen maksun sopimattomuudesta.
Edellä esitetyillä perusteilla käräjäoikeus takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla peräytti Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n Nokian Renkaat Oyj:lle suorittaman tilivelkojen maksun ja velvoitti Nokian Renkaat Oyj:n palauttamaan Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n konkurssipesälle yhteensä 1 311 478,60 markkaa korkoineen. Lisäksi käräjäoikeus antoi jälkivalvontaosoituksen.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Tervonen, Kilpikari ja Vesto.
Turun hovioikeuden tuomio 12.6.1998
Nokian Renkaat Oyj valitti hovioikeuteen ja vaati kanteen hylkäämistä.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hukkanen, Aarola ja Laapas. Esittelijä Nina Porkka.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Nokian Renkaat Oyj:lle myönnettiin valituslupa.
Valituksessaan Nokian Renkaat Oyj vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.
Konkurssipesä vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
SUULLINEN KÄSITTELY
Korkein oikeus toimitti asiassa suullisen käsittelyn.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy, joka on asetettu konkurssiin 11.10.1995, on 28.2. - 8.4.1994 useassa erässä maksanut Nokian Renkaat Oyj:lle tavarantoimituksista aiheutuneen tilivelkansa 1 311 478,60 markkaa. Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n konkurssipesä on vaatinut näiden maksujen peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 §:n nojalla. Maksujen peräyttämisen edellytyksenä tässä tapauksessa on, että maksuilla on sopimattomasti suosittu Nokian Renkaat Oyj:tä Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n muiden velkojien kustannuksella, maksut ovat olleet vahingollisia muille velkojille, Jyväskylän Kumikorjaamo Oy on maksut suorittaessaan ollut maksukyvytön tai maksut ovat osaltaan johtaneet sen maksukyvyttömyyteen ja että Nokian Renkaat Oyj on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä, maksujen merkityksestä Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi maksut ovat olleet sopimattomia.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy on 20.1.1994 ollessaan käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin jo ylivelkainen myynyt liiketoimintansa sekä koneensa, kalustonsa ja vaihto-omaisuutensa Suomen Euromaster Oy:lle. Kaupan seurauksena Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n varsinainen liiketoiminta on päättynyt eikä yhtiöllä siten enää ole ollut mahdollisuutta saada liiketoiminnasta tuloja. Yhtiöllä on edelleen ollut vuokratuloja ja se on perinyt saataviaan, mutta arvioitaessa sen maksukyvyttömyyttä ei näillä tuloilla velkojen kokonaismäärään verrattuna ole merkitystä. Lisäksi Jyväskylän Kumikorjaamo Oy on saanut emoyhtiöltään A Oy:ltä lainaa velkojen hoitamista varten. Myöskään tällä emoyhtiöltä saadulla lainalla, joka on ollut vieraan pääoman ehtoinen, ei ole merkitystä maksukyvyttömyyttä arvioitaessa, koska kysymys ei ole ollut tilapäisten maksuvaikeuksien parantamisesta, vaan liiketoimintansa lopettaneen yhtiön velkoihin liittyneistä suorituksista. Näillä suorituksilla Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n velat eivät ole tosiasiallisesti vähentyneet, vaan kysymys on ollut vain velkojan vaihtumisesta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, kuten alemmat oikeudetkin, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy on viimeistään liiketoimintansa myymisen yhteydessä tullut takaisinsaantilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla maksukyvyttömäksi.
Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:llä on ollut Nokian Renkaat Oyj:lle suoritettujen maksujen aikaan useiden miljoonien markkojen velat eri rahalaitoksille. Näille veloille ei ole ollut turvaavia vakuuksia eikä niille kerry täyttä suoritusta Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n konkurssissa. Liiketoiminnan lopettaminen ja tavarantoimittajien saatavien maksaminen kokonaisuudessaan liiketoimintakaupasta saaduilla varoilla on heikentänyt muiden velkojien asemaa konkurssissa ja ollut siten niille vahingollinen. Näin ollen maksut Nokian Renkaat Oyj:lle ovat välittömästi huonontaneet Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n varojen ja velkojen suhdetta siten, että muiden velkojien jako-osuudet konkurssissa ovat pienentyneet. Näissä olosuhteissa kerrotulla tavalla tapahtunut Nokian Renkaat Oyj:n koko tavarasaatavan maksaminen on merkinnyt sen sopimatonta suosimista muiden velkojien kustannuksella.
Konkurssipesän kanteen menestymisen kannalta ratkaisevaksi muodostuukin se, onko Nokian Renkaat Oyj tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n maksukyvyttömyydestä ja niistä seikoista, joiden johdosta maksut olivat sopimattomia. Kysymys on tässä yhteydessä myös siitä, mikä merkitys on annettava Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n tervehdyttämissuunnitelmille ja onko Nokian Renkaat Oyj voinut luottaa siihen, että näiden suunnitelmien johdosta Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n tavaravelkojen maksaminen ja liiketoiminnan lopettaminen ei koidu muiden velkojien vahingoksi.
Syksyllä 1993 Jyväskylän Kumikorjaamo Oy ja sen emoyhtiö A Oy ovat käyneet rahoitusjärjestelyistä neuvotteluja konsernin päärahoittajan Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanssa. Näistä neuvotteluista Nokian Renkaat Oyj on ollut tietoinen. Neuvottelujen pohjalta Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n velkojille, myös Nokian Renkaat Oyj:lle on lähetetty tiedoksi kirje, jossa asianomainen pankinjohtaja selostaa tervehdyttämissuunnitelmaan kuuluvia rahoitusjärjestelyjä. Kirjeessä on edellytetty, että aloitettua saneerausohjelmaa jatketaan ja että tavarantoimittajat yhteistyössä yritysten kanssa turvaavat tavarantoimitukset erikseen sovittavilla järjestelyillä, joiden oli oltava pankin hyväksymät.
Nokian Renkaat Oyj on edellä kerrotulla tavalla tiennyt Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n käyneen syksyllä 1993 neuvotteluja päärahoittajansa Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanssa. Nokian Renkaat Oyj on siten hyvin ollut tietoinen niistä taloudellisista vaikeuksista, joihin Jyväskylän Kumikorjaamo Oy oli joutunut. Tämä ilmenee myös siitä, että Nokian Renkaat Oyj on vaatinut A Oy:n ja Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n pääomistajilta A:lta ja B:ltä henkilökohtaiset takaukset tavarasaamistensa vakuudeksi.
A ja B ovat liiketoimintakaupan jälkeen ennen peräytettäviksi vaadittujen maksujen tapahtumista ilmoittaneet Nokian Renkaat Oyj:lle suunnitelmista sulauttaa Jyväskylän Kumikorjaamo Oy emoyhtiöönsä A Oy:öön ja tällöin vakuuttaneet, että myös muiden Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n velkojien saatavat tultaisiin hoitamaan.
Yhteistoiminta Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanssa oli kuitenkin päättynyt lokakuussa 1993. Osana säästöpankin toimintojen ja luottokannan uudelleenjärjestelyä kaikki A Oy:n konserniin kuuluvat yhtiöt olivat tuolloin siirtyneet Postipankki Oy:n asiakkaiksi. Yhtiöt, joille osoitettiin vastuuhenkilö Postipankki Oy:ssä vasta helmikuussa 1994, ovat olleet useita kuukausia vailla kiinteää neuvotteluyhteyttä päärahoittajaansa. Keväällä on pankkiryhmien kesken vielä sovittu Suomen Säästöpankki - SSP Oy:llä konserniin kuuluvilta yhtiöiltä olleiden saatavien siirtämisestä Postipankki Oy:ltä Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy:lle.
Liiketoiminnan myymisestä ei ole neuvoteltu Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n tai Postipankki Oy:n kanssa. Tämä on mahdollisesti johtunut siitä sekavasta tilanteesta, jossa yhtiöiden päärahoittaja vaihtui lyhyen ajan sisällä kahdesti. Merkitystä on kuitenkin vain sillä tosiasialla, että menettelylle ei ollut rahoittajapankin hyväksyntää. Liiketoiminnan myymisen ja maksujen tapahtumisen jälkeen A Oy:n ja Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n hallitukset ovat tosin 20.4.1994 hyväksyneet sulautumissuunnitelman, mutta rahoittajapankkien kanssa neuvotteluja sulautumisesta on käyty vasta myöhemmin syksystä 1994 alkaen aina syksyyn 1995 saakka.
Peräytettäväksi vaadittujen maksujen tapahtuessa sulautumissuunnitelman toteutuminen on ollut vasta alkuvaiheessa. Nokian Renkaat Oyj ei ole tiennyt, miten Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n muut velkojat, erityisesti rahoittajapankit, suhtautuivat suunniteltuun sulautumiseen. Toisaalta Nokian Renkaat Oyj:n, vaikkakaan se ei ole myötävaikuttanut Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n liiketoiminnan myymiseen, on täytynyt tulla tietämään kaupasta pian sen jälkeen ja siten siitä, että viimeksi mainitun yhtiön liiketoiminnan näin päätyttyä tavarasaamisten maksut tulisivat välittömästi vaarantamaan yhtiön muiden velkojien mahdollisuuksia saada saatavilleen täysi suoritus.
Kerrotussa tilanteessa Nokian Renkaat Oyj:llä ei ole ollut perusteita lähteä siitä, että sen tavarasaamisten maksuille olisi ollut Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n rahoittajapankkien suostumus. Tällaisen suostumuksen olemassaoloa Nokian Renkaat Oyj ei ole voinut päätellä edellä mainitun Suomen Säästöpankki - SSP Oy:stä tulleen kirjeenkään perusteella, jossa nimenomaisesti edellytettiin pankin hyväksymistä velallisen ja tavarantoimittajien järjestelyille. Tavaravelkojen maksaminen Nokian Renkaat Oyj:lle on ollut takausten johdosta erityisesti A:n ja B:n etujen mukaista. Näissä olosuhteissa Nokian Renkaat Oyj ei olisi saanut luottaa pelkästään A:n ja B:n ilmoitukseen siitä, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n muidenkin velkojien saatavat olisivat turvatut, vaan sen olisi tullut varmistua ilmoituksen todenperäisyydestä ainakin tietämiltään rahoittajapankeilta. Nokian Renkaat Oyj on kuitenkin tyytynyt vain tiedustelemaan muilta tavarantoimittajilta, olivatko nämä saaneet suorituksen saatavilleen.
Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että Nokian Renkaat Oyj:n olisi maksut vastaanottaessaan pitänyt tietää, että maksut aiheuttivat muille velkojille vahinkoa ja että maksuilla suosittiin sopimattomasti yhtiötä muiden velkojien kustannuksella.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Asian ovat oikeusneuvokset Nikkarinen, Hidén, Kitunen, Krogerus (eri mieltä) ja Bygglin (eri mieltä). Esittelijä Jussi Heiskanen.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Oikeusneuvos Bygglin: Hyväksyn enemmistön perustelujen neljä ensimmäistä kappaletta ja lausun sen jälkeen seuraavasti.
Syksyllä 1993 Jyväskylän Kumikorjaamo Oy ja sen emoyhtiö A Oy ovat käyneet neuvotteluja päärahoittajansa Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanssa. Näiden neuvottelujen pohjalta Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n velkojille, muiden muassa Nokian Renkaat Oyj:lle on lähetetty tiedoksi kirje, jossa asianomainen pankinjohtaja selostaa tervehdyttämissuunnitelmaan kuuluvia rahoitusjärjestelyitä. Kirjeessä on edellytetty, että aloitettua saneerausohjelmaa jatkettiin ja että tavarantoimittajat yhteistyössä yritysten kanssa turvaisivat tavarantoimitukset erikseen sovittavilla järjestelyillä, joiden oli oltava pankin hyväksymät.
Yhteistoiminta Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n kanssa on kuitenkin päättynyt lokakuussa 1993. Osana säästöpankin toimintojen ja luottokannan uudelleenjärjestelyä kaikki A Oy:n konserniin kuuluvat yhtiöt ovat tällöin siirtyneet Postipankki Oy:n asiakkaiksi. Niille on kuitenkin osoitettu vastuuhenkilö Postipankki Oy:ssä vasta helmikuussa 1994. Näin ollen yhtiöt ovat olleet useita kuukausia vailla kiinteää neuvotteluyhteyttä päärahoittajaansa. Keväällä Postipankki Oy ja Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy ovat sopineet, että yhtiöiltä olleet saatavat siirrettiin viimeksimainitulle yhtiölle. Vireillä olleiden tervehdyttämistoimenpiteiden edistämisen kannalta tilanne on siten tältä osin koko talvikauden ajan ollut yhtiöiden kannalta vaikea.
Konsernin omassa piirissä on pidetty parhaana tervehdyttämisvaihtoehtona Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n sulauttamista A Oy:öön, jolloin emoyhtiö olisi tullut vastaamaan tytäryhtiön veloista. Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n liiketoiminnan myyminen ja tavarantoimittajien saatavien maksaminen ovat liittyneet fuusiosuunnitelmaan. Näin on turvattu tavarantoimitukset emoyhtiölle. Liiketoiminnan myymisestä ei ole neuvoteltu Suomen Säästöpankki - SSP Oy:n tai Postipankki Oy:n kanssa. Tämä on kuitenkin ollut ymmärrettävää edellämainitussa sekavassa tilanteessa, jossa yhtiöiden päärahoittaja vaihtui lyhyen ajan sisällä kahdesti.
Nokian Renkaat Oyj on tiennyt Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n taloudellisista vaikeuksista ja myös saneeraus- ja fuusiosuunnitelmista, mutta se ei ole myötävaikuttanut puheena olevaan liiketoiminnan kauppaan eikä se ole myöskään vaatinut ostovelkojen maksamista.
Kysymys on siitä, onko Nokian Renkaat Oyj voinut luottaa siihen, ettei ostovelkojen maksusuoritusten vastaanottaminen ole ollut sopimatonta muiden velkojien kannalta. Tämän selvittämiseksi on tarkasteltava sitä, ovatko tervehdyttämissuunnitelmat olleet todellisia ja realistisia.
A Oy on liiketoimintakaupan jälkeen maksanut huomattavan määrän Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n velkoja. Tämä viittaa siihen, että emoyhtiön on todella ollut tarkoitus ottaa tytäryhtiön velat vastattavakseen. Keväällä 1994 yhtiöissä on tehty päätökset fuusiosta ja ne on merkitty kaupparekisteriin. Fuusiosta on neuvoteltu rahoittajapankkien kanssa toistuvasti keväästä 1994 alkaen aina syksyyn 1995 saakka, siis hyvin pitkän aikaa, mutta fuusio on lopulta kariutunut siihen, että Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal - SSP Oy ja Kansallis-Osake-Pankki eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen niistä ehdoista, joilla fuusio olisi voitu toteuttaa. Näistä seikoista on pääteltävissä, että konsernin tervehdyttämis- ja fuusiosuunnitelmat ovat ostovelkojen maksamisen aikaan olleet todellisia ja niitä on tuolloin voitu pitää toteuttamiskelpoisina.
A Oy:n ja Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n pääomistajat A ja B ovat tiedottaneet Nokian Renkaat Oyj:lle fuusiosuunnitelmista ja vakuuttaneet, että Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:n vastuut muillekin velkojille tultiin hoitamaan.
Edellä kerrotuissa olosuhteissa Nokian Renkaat Oyj:llä ei ole talven ja kevään 1994 aikana tapahtuneet ostovelkojen maksut Jyväskylän Kumikorjaamo Oy:ltä vastaanottaessaan ollut aihetta ryhtyä ottamaan selkoa siitä, olivatko maksut sopimattomia muiden velkojien kannalta. Näin ollen Nokian Renkaat Oyj ei ole takaisinsaantilain 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin tiennyt eikä sen olisi pitänytkään tietää maksujen sopimattomuudesta. Kanteessa tarkoitettujen maksujen peräyttämiselle ei siten ole perusteita.
Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden tuomion ja hylkään kanteen.
Oikeusneuvos Krogerus : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Bygglin.